Tamperelainen Waltacunta räimii suomenkielistä rockmusiikkia raskaahkolla poljennolla. Yhtyeen muodostavat Eetu Häkkinen (laulu), Kaarlo Korpela (basso), Mika Kopperoinen (kitara) sekä Miika Kekki (rummut ja örinälaulu), ja yhtye on metelöinyt suunnilleen vuoden päivät. Kuultavissa on vaikutteita Suomi-rockin jyräyhtyeistä, kuten Kotiteollisuudesta, Apulannasta, ehkä myös Don Huonoista.
Kolmibiisisen EP:n ehdottomasti paras kappale on avausbiisi Routainen pelto, joka sisältää jyräriffejä, raskaita rumpubreikkejä ja hyvää Kotiteollisuusmeininkiä. Yhtyeen soitto on myös parhaiten jäsentyneenä tässä kappaeessa, sovitus on looginen ja yhtenäinen.
Ehjä on kovin hajanainen kappalekokonaisuus. Vaikuttaa siltä, että visio biisin suhteen ei ehkä ole ollut tarpeeksi hioutunut äänitystilanteessa. Sekaisin on kaikenlaisia elementtejä akustisesta kitarasta örinälauluun, ja tempo tuntuu olevan jokusen iskun liian nopea. Lisäksi lead-kitara on aivan kauheassa epävireessä! Ensi kerralla virittäkää kitara vaikka jokaisen oton välissä. Kappale vaatisi tiukempaa soitannollista ja sovitksellista kuria.
Saasta-kappale on varsin rujoa tilitystä sekä sanoituksellisesti että sävelellisesti. Takapotkurunttaus tuo voimakkaasti mieleen Apulannan tuotannon, kitaraleadit taas Iron Maidenin. Erityisen siisti on kappaleen kertosäe riipivine huutoineen. Kappaleella on myöskin aivan mielettömän hieno ja maaninen lopetus! Iron Maiden -stemmakitara ei petä koskaan. Levy saa tämän kappaleen myötä varsin intensiivisen lopetuksen.
Waltacunta on sanoituksellisesti yllättävän kypsää materiaalia. Sanoista löytyykin tämän bändin (toistaiseksi) suurin vahvuus, niiden voisi kuvitella olevan isommankin yhtyeen tuotannosta. Karuja sielunmaisemia ja rankkoja kielikuvia, kuten suomalaiseen rock-sanoittamisen perinteisiin kuuluu. Kappaleissa kuulee tekijöidensä äänen ja se on hienoa.
Koko levyä leimaa soiton epätarkkuus. Eli käännettynä: Lisää tunteja treenikämpällä! Rumpalille klikkitreeniä ja yksinkertaistamista. Nyt fillaamista on ehkä hieman liikaa, yksinkertaisempi ilmaisu toisi lisätehoa ja raskautta pakettiin. Myös pientä temponheittelyä on ilmassa. Kitaristille niinikään klikkitreeniä, väkevät riffit pääsevät paremmin oikeuksiinsa kun ne menevät just eikä melkein. Sooloja kannattaisi myös rauhoittaa, ei ole mikään kiire. Laulussa on oikea asenne, mutta hiottavaa on vielä paljon. Rohkeutta lisää! Kun lauletaan rajuista asioista, täytyy laulajan seistä sanojensa ja viestinsä takana sataprosenttisesti. Lisäksi laulun rytmityksiä voisi tarkistaa. Nyt paikoitellen laulu menee mutinaksi, koska tavuja on liikaa liian lyhyessä ajassa.
Waltacunnalla on paljon keikkalavoja tahkottavana, kunhan vaan soitto ja laulu tiivistyy. Kappaleissa on ainesta ja omaa näkemystä selvästi löytyy, vaikka hiomista on tottakai vielä tehtävä. Jään innolla odottamaan, mihin suuntaan tämä Waltacunta laajenee.
EP kuultavissa:
http://www.mikseri.net/artists/?id=132566
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti